Muutto sujui kuin tanssi ja nyt kun jokainen tavara on oikealla paikallaan, mieli lepää ja voi vain nauttia hiljaisuudesta!
Noin olisi ollut hienoa päästä kirjoittamaan mutta valitettavasti todellisuus on hieman toisenlainen.
Alkukuun aikana on ollut yhteenlaskettuna ehkä kahden tunnin aika jolloin on päässyt rentoutumaan, eikä helpotusta ole ihan heti luvassa. Tammikuun alkupuoliskon kaava on ollut melko simppeli: aja töihin peilijäällä, aja töiden jälkeen vanhalle asunnolle, kanna kolmen Bull Mentulan painoinen esine kierreportaita alas kolme kerrosta, toista kolmesti, aja kotiin peilijäällä, kanna juuri lastaamasi kamat autosta, kasaa pari tuntia sitten purkamasi sänky, tuskastele ja saa aikaiseksi riita. Ainoaa vaihtelua tuo se, että ajatko aamuisin Kuopioon vai Tampereelle ja saatko riidan aikaiseksi puolison vai lasten kanssa. Turhautuminen purkautuu sen verran usein, että naapurit ovat todennäköisesti diagnosoineet minulle Touretten oireyhtymän.
Auton mittari kertoo että vuoden ensimmäisen kolmen viikon aikana olen viettänyt kuskin penkillä noin 65 tuntia, eli noin 13,5 prosenttia kuluvasta vuodesta. Jokaisella pilvellä on reunus, ja jos hakemalla hakee positiivisia puolia niin Audissa on helkkarin hyvät penkit. Melkeinpä niin hyvät, että niissä on helppo ottaa nokoset. Tämä tietysti ei ole paras mahdollinen asia moottoritienopeuksilla liikuttaessa.
Uusi koti on hetkellisesti noin 60 neliötä pienempi kuin edellinen, joten tavaraa tuntuu riittävän jokaiselle neliölle ja useampaan kerrokseen. Tämä onneksi helpottuu keväällä, kunhan saadaan yläkerta asuttavaan kuntoon. Taitoa ei ole tippaakaan, mutta kaipa sen remontoinnin oppii siinä missä muutkin asiat. Hermojen kannalta tuskin on helpotusta luvassa.
Pienet ovat suhtautuneet muuttoon mahtavasti ja osaavat iloita pienistäkin asioista, toivottavasti vaan oppisi itse pitämään otsaan helposti kasvavan puolen metrin mittaisen chiquitan piilossa ettei myrkyttäisi heidän hyvää fiilistään.
Onneksi olemme Lotan kanssa samassa veneessä, ettei tätä tarvitse yksin tuskastella. Voi toki olla, että minun kiukkupuuskieni takia saan airosta takaraivoon ja koen Leonardon esittämän Jackin kohtalon.
En ole tarkistanut löytyykö uusimmasta Guinnesin ennätysten kirjasta kolmen viikon aikana sydämestä tulevien anteeksipyyntöjen ennätystä, mutta luulen olevani melko vahvoilla jos sillä kirjaan pääsee.
Kaikesta huolimatta luotan siihen että hyvä tästä tulee.
Lotta ja lapset: anteeksi ❤️
Kaikki muut: kyllä, suosittelen ehdottomasti muuttamaan pienempään asuntoon keskelle metsää. Se kasvattaa luonnetta.
-Jari-
