• Menu
  • Skip to right header navigation
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen

Before Header

Ota yhteyttä · lotta@paretskoit.com · 044 547 4322

  • Instagram

Design by Paretskoi

Blogi ihan oikeesta elämästä

  • Etusivu
  • Kauppa
    • Puusormukset
    • Puusormukset kiertävällä upotuksella
    • Puusormukset pienellä upotuksella
    • Rannekorut
    • Maksu ja toimitusehdot
  • Blogi
  • Search
  • Ostoskori

Mobile Menu

  • Etusivu
  • Kauppa
    • Puusormukset
    • Puusormukset kiertävällä upotuksella
    • Puusormukset pienellä upotuksella
    • Rannekorut
    • Maksu ja toimitusehdot
  • Blogi
  • Search
  • Ostoskori
  • Facebook
  • Google+
  • LinkedIn
  • Twitter

Kotikoulua & koruja

Olet täällä: Alkuun / Harrastukset / Kotikoulua & koruja

04/04/2020 //  by Lotta Paretskoi

Koulu alkaa meillä klo 9:15. Tätä ennen lapset ovat tehneet olohuoneeseen majan ja kantaneet siihen omat täkit, tyynyt, sohvaan kuuluvat irtopalat, erilliset sohvatyynyt, viltit, kirjahyllyn kirjat ja rakentavat majassa legoja. Niitä pieniä. Olen kuitenkin kertonut että aloitamme koulun aina samaan aikaan, mutta maja voisi jäädä myöhempää leikkiä varten. Ennen kouluuntuloa pitää tietysti pukea ja pestä hampaat.

Pienin lapsista tulee hampaanpesulta suun ympärys täynnä hammastahnaa, ja istuu pöydän ääreen. Toki itselläni on jalassa Jarin kalsarit, joten mikäpä minä olen neuvomaan. Isompi on ollut omalla paikallaan jo tovin, ja piirtelee oman vihkonsa reunaan. Aloitamme aamun kalenterilla, ja lapset saavat riidan aikaiseksi siitä kumpi saa ympyröidä päivämäärän, vaikka olemme sopineet vuorottelevamme. Isompi ympyröi ja pienempi saa koettaa lukea nimipäivät. ”U-s-k-o, Usko!” huudahtaa pienempi ja on ikionnellinen osatessaan lukea nimen. Minun sydän läikähtää, milloin nämä ovat näin isoksi kasvaneet?

Oikeaa sivua kirjasta etsiessäni pienimmäinen on kerennyt pompahtaa paikaltaan jo useasti ja on nyt pöydän alla etsimässä pudonneita koulutarvikkeita. Kissa on tullut siellä vastaan, ja sitä pitää jäädä tietenkin silittämään. Lapset aloittavat lopulta tehtävät ja pienin aloittaa samalla laulamisen. ”Sata salamaa iskee tulta!” Isompi hermostuu kun ei saa työrauhaa. Kun tulee kohta missä isompi tarvitsee apuani, saan aikaiseksi itkuraivarit. En siis itselleni, vaikka välillä mieli tekis. Oon kuulemma tyhmä ope ja koulussa olis mukavampaa. Ja samalla pienempi hermostuu kun en pääse sitä auttamaan, ja lähtee sohvalle (sen mitä siitä majan altanäkyy) tekemään voltteja. Mietin että meno on kuin eläintarhassa.

Ekan välitunnin jälkeen vuorossa on käsitöistä tupsun tekoa. Nyt ei ope tykkää eikä muuten pieninkään. Pienin hakkaa kirjaimellisesti päätään pöytään ja minä saan pilattua tyttäreni tupsun levittämällä hapsut pitkin pöytää. Onneksi on sosiaalinen media mistä voi pyytää apua. Pelkään, että isompi lapsista saa kohtauksen koska tupsu on pilalla, mutta hän tuumaakiin vaan rauhallisesti: ”Voi ei, äiti”, ja alkaa tyynesti tekemään uutta. Ihana suhtautuminen, tästä voisin ottaa mallia. Pieninkin rauhoittuu kun tuumaan että ei tämä oo niin vakavaa, jatketaan seuraavalla kerralla. Hämmästytän itseänikin!

Enkussa harjoitellaan ruokasanastoa ja oma ääntäminen naurattaa meitä kaikkia. Huomaan myös väreihin siirryttäessä että en muista mikä ruskea on englanniksi, jolloin isompi kertoo minulle vastauksen. Tunti oli siis itsellenikin tarpeellinen.

Kellon tullessa 13 meillä loppuu koulu. Tähän on mahtunut opettajien annetut tehtävät, välkkä, ruokatauko ja tunti ulkoilua. Plus ne miljoonat paikaltaan pomppimiset, voltit, kissansilitykset, riidat, pierunaurut ja teroittimen etsimiset.

Ulkoilun aikana istahdan itse hetkeksi kiikkutuoliin, ja nappaan aamun ekan kahvin. Tässä välissä on mun työtauko; sähköpostien lukemista ja uusien kuvioiden suunnittelua.

Olemme alkaneet tehdä puutöitä, ja useimmin verstaalla valmistuu puusormuksia. Olen välillä malttamaton lopputuloksen suhteen, mutta olen opetellut pysähtymään, ja minusta on ollut mukavaa seurata miten jostain pienestä puupalasta voi syntyä loppujen lopuksi ihan jotain muuta kuin mitä se oli alussa ennen työstämistä. Ehkäpä näistä voisi jopa tehdä osan liiketoimintaakin.

Mä oon itsestäni aika ylpeä, ja lapsistani. Hekin ovat varmasti hämmentyneitä tässä tilanteessa. Ja turhautuneita myös. Loppujen lopuksi kuitenkin olen etuoikeutettu saadessani nähdä heidän oppimistaan, ja saan oppia itsestänikin samalla. Kärsivällisyyttä, luovia ratkaisuja, joustavuutta, organisointia. Tää tilanne opettaa elämään hetkessä, ja saan olla perheeni kanssa. Silmiini osuu olohuoneen kaaos, ja hetken epäilen äskeisiä ajatuksiani. Mutta onneksi vain hetken.

-Lotta-

Kategoria: Harrastukset, Perhe, Yrittäjyys

Muita kiinnostavia blogejamme

Äitiydestä

Vapaapäivä!

Kiirettä & kantamista

Rakkautta & vuoristorataa

Kaikki kotona

Kotikoulua & koruja

Koronaa & kartta hukassa

Posin kautta

Teini karkuteillä

Edellinen artikkeli: « Koronaa & kartta hukassa
Seuraava artikkeli: Kaikki kotona »

Ensisijainen sivupalkki

Tuotehaku

Ostoskori

Lue uusimmat blogit

Äitiydestä

Olen pari viimeistä päivää itkenyt hiljaa silloin kun kukaan ei …

Vapaapäivä!

Viime viikko meni reissuhommissa vajaan neljänsadan kilometrin …

Kiirettä & kantamista

Onpas taas päässyt vierähtämään pitkä tovi viimeisimmästä …

Rakkautta & vuoristorataa

”Mulla on lupa mun tunteisiin, niin hyviin kuin huonoihinkin. Ja …

Kaikki kotona

Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Viikonpäivät menevät …

Footer

Design by Paretskoi

Ota yhteyttä

Lotta Paretskoi

lotta@paretskoit.com

044 547 4322

  • Facebook
  • Instagram

Site Footer

Copyright © 2020 · Paretskoit.com · Sollertis

Copyright © 2021 · Mai Law Pro on Genesis Framework · WordPress · Kirjaudu sisään