Muksuilla on mahtava tapa katsoa maailmaa ja silloin tällöin toisinaan siitä seuraa mainioita lausahduksia. Harmillista kyllä, niistä on tullut kirjoitettua ylös vain murto-osa, vaikka jokainen olisi muistamisen arvoinen.

Muutamia on kuitenkin tullut laitettua talteen:

”Eturaivoon sattuu”

– Miska lyötyään otsansa.

”On se olemassa jos siihen uskoo. Minä uskon kuitenkin enemmän palomieheen.”

– Otso kun lapset keskustelivat keskenään siitä onko joulupukki olemassa.

”Isot lihakset tulee sillä että nukkuu, syö paljon ja jumppaa. Mä sain ekat lihakset ehkä sillon kun mä nukuin pommiin.”

– Otso esitellessään hauiksiaan mummolassa. On muuten selkeästi kuunnellut melko tarkasti sivukorvalla meitä, kun on jäänyt tärkeä kolminaisuus mieleen.

”Tämä ei ole oikein minun makuuni.”

– Otso nyrpistäessään nenäänsä pahanhajuisen pierun päätettyään. Olimme käyneet vähän aiemmin keskustelua siitä, että ei ole kohteliasta käyttää ruokapöydässä hyi-sanaa vaikkei tykkäisi ruuasta, vaan saman asian voi muotoilla kohteliaamminkin.

”Mun aurinkolaseissa on varmaan reikä kun savu menee silmiin.”

– Miska makkaranpaistossa

Miina ei erikoisuuksia juuri ole suustaan päästänyt, ennemmin filosofisia pohdintoja ja päättäväisiä lausahduksia:

”Minä en kyllä lapsia hommaa kun niistä jää jäljelle pehmeä maha.”

”Me oltiin siellä vähän aikaa taaksepäin… voiko olla vähän aikaa eteenpäin?”

Teini-iän kynnyksellä suloisuus puheesta katoaa ja korvautuu ylimääräisillä kirjaimilla sanoissa. Esimerkiksi yksinkertainen ”en” kirjoitetaan teini-ikäisen kielellä e-n-n-ö-ä-ä-h, ja lausutaan huutamalla. Poikkeuksetta.

Lisäksi keskusteluista tulee omalla erikoisella tavallaan mielenkiintoisia. Paljoa karrikoimatta jos erehdyt toivottamaan teinille vaikkapa hyvää huomenta, vastauksena on: ”Mikä sua vaivaa, miks sun pitää olla tuollanen, sä pilaat mun elämännöääh!”

Eipä sillä, vähintään yhtä huonokäytöksinen olen varmasti ollut itse tuossa iässä. Jos voisin matkustaa ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin ja antaa omille vanhemmilleni kasvatusvinkin, neuvoisin heitä luultavasti kahlitsemaan teiniversion itsestäni kellariin pariksi vuodeksi ja veisin mennessäni tuliaisina äänieristyslevyjä.

-Jari-

PS Nyt kun jälkikasvusta puhutaan, niin kuvassa teinimme visio legolabyrintista jonka pienet pyysivät rakentamaan.