Tähän viikkoon on mahtunut flunssasta huolimatta paljon kaikenlaista. Maanantai päättyi illalla tiimipalaveriin missä aiheena oli goal mapping, eli tavoitekartan teko.
Tämä työkalu auttaa hahmottamaan mitä tavoittelee, minkä vuoksi ja kuinka aikoo tavoitteensa saavuttaa. Olen aikaisemmin tehnyt aarrekarttoja, mutta tämä oli itselle uusi menetelmä. Kyseisessä tiimipalaverissa kävimme myös läpi uskomuksia, jotka monesti ohjaavat toimintaamme. Näitä on joskus hyvä pysähtyä miettimään. Itse huomasin pelkääväni epäonnistumista. Jos elän ainaisessa pelossa, enkä rohkene siksi toimia, saavutanko silloin unelmiani?
Olen jatkanut myös LinkedInin opiskelua, minkä pari viikkoa sitten aloitin kuultuani palvelusta pelkkää hyvää. Alussa kaksi päivää opiskelleena osasin lisätä profiilikuvan, missä näkyy ainoastaan puolet päästäni sillä en osannut sitä pienentää sopivaksi. Saamani palaute ”kyllä osaat käyttää jos facebookiakin osaat” tässä vaiheessa hieman huvitti. Tämä ei tahtia haittaa, nyt vaan pitäis sitten rohkeasti lähteä kontaktoitumaan. Tämä on tosin vielä pahasti vaiheessa, mutta ensimmäisten joukossa to do -listalla.
Tiistaina olin Miskan jalisharkoissa fysiikkavalmentajan roolissa, ja oli mukava huomata miten motivoituneita pojat olivat uuteen kauteen. Pienet vastaavasti ovat olleet innoissaan isänpäivästä ja lähtevätkin viikonlopuksi heidän isälleen. Tämä aihe on ehkä mietityttänyt Jaria isäpuolen roolissa. Etenkin Otson tällä viikolla pahat uhmakohtaukset kaikkine haukkumanimineen eivät varmasti edesauta. Kaikesta tästä huolimatta Jari on täyttänyt isäpuolen saappaat paremmin kuin hyvin ja sitä mieltä ovat varmasti lapsetkin. Miska kutsuu ensimmäisenä Jarin katsomaan uusimpia tiktok-videoita, Otso rauhoittuu painajaisten jälkeen Jarin silittäessä otsalta, ja Miina menee matikan läksyjen kanssa ensimmäisenä pyytämään Jarilta apua.
Viikko on mennyt siis monenlaisissa fiiliksissä. Väsymystä, epäuskoa, epävarmuutta, mutta myös iloa, onnea, ja riemua. Tehtiin myös ensimmäiset joulutortut, ja oli hyvää. Perjantaina Jari oli ansaitulla viikkovapaalla, minä shoppailin Lidlistä ihanan seinätarran ja kävin nauttimassa ilmaisista virvokkeista ja hyvästä ruuasta jalisporukoiden työntekijäkekkereissä. Kotona olin kyllä jo yhdeksältä, vähän jopa ärsytti kun huomasi tulleensa vanhaksi.
Nyt loput viikonlopusta aion pyhittää levolle ja Jarille. Ja ehkä vähän siivoamiselle. Ihanaa isänpäivää, nautitaan toisistamme
️
Jari:
Olen yrittäjä joten todelliset vapaapäivät ovat melkoisen harvinaista herkkua. Silloin tällöin toisinaan kuitenkin oikeasti töistä vapaa vapaapäivä järjestyy.
Täydellinen tapa aloittaa vapaapäivä on nukkua pitkään, nousta ylös vasta oman elimistönsä pakottamana, keittää pannullinen kahvia ja käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan rauhassa. Vasta neljännen kahvikupin kohdalla tarvitsee edes miettiä, mitä loppupäivänä tekisi.
Tarkoitan siis että yllä oleva olisi täydellinen tapa aloittaa vapaapäivä. Konditionaali on seurausta siitä, etten suinkaan ole ainoa ihminen joka tässä talossa asuu.
Lapset onneksi ovat jo sen verran isoja, että eivät enää tule huutamaan ja pomppimaan sänkyyn vaan osaavat olla hiljaa mikäli sattuvat heräämään ennen meitä aikuisia, mutta samalla sekunnilla kun meillä on silmät auki, alkaa mekkala ja vaatimukset siitä mitä pitäisi olla jo tekemässä.
Silloin jos lapset ovat biologisen isänsä luona, sekä minä että Lotta pyrimme toteuttamaan omaa visiotamme rentouttavasta vapaapäivästä. Kun minä keitän kahvia, Lotta järjestelee pyykkikoria pesukonetta varten. Kun minä kaivan lukemista esille, Lotta kaivaa imurin.
JOS käpertyisin sohvan nurkkaan kahvikupin kanssa, antaisin piittaamattoman vaikutelman joten luonnollisesti päädyn itsekin siivoamaan. Pakollistahan se on (ennen kuin pääsemme yhteisymmärrykseen siitä että tarvitsemme välttämättä 20-vuotiaan espanjattaren hoitamaan talouttamme), mutta en koe sitä kovin rentouttavana tapana vapaapäivää. Mieluummin lukisin kahvikupin äärellä. Tai työntäisin pieniä bambutikkuja kynsieni alle.
Ajattelutapamme ja toimintamallimme eroavat muutenkin monella tapaa toisistaan. Lotta touhuaa koko ajan seitsemää eri asiaa ja minä taas inhoan sitä, jos en saa hoitaa yhtä asiaa kerrallaan loppuun. Jos yritän miettiä ostoslistaa, Lotta hoputtaa minua kirjoittamaan tätä tekstiä että hän pääsee julkaisemaan myös omansa samaan aikaan. Jos kirjoitan, niin Lotta kantaa peittoja kopisteltaviksi ja niin edelleen.
Myönnettävä kuitenkin on, että kun vihdoin klo 19:24 pääsee sohvalle, on mukavaa tehdä se siistissä asunnossa.